Tuulahdus Välimeren keittiöstä

Pakkanen piikittelee poskia ja kylmä tuuli saa askeleen kulkemaan joutuisammin. Astelen Yliopistonkatua pitkin lähestyen vihreää puurakennusta, jonka ikkunoista loistaa valoa kadulle. Kipin kapin portaat ylös ja sisälle Keski-Suomen Martta ry:n tiloihin. Lämpö kiirii varpaisiin ja pian on taas lämmin. Kello on viittä vaille viisi.

Paikalle saapuu ripotellen ihmisiä hymyssä suin. Yhteensä seurueeseen kuuluu kymmenen henkilöä, mukaan lukien Marttojen edustaja ja minä. Pienen hetkisen kuluttua kaikki istuvat saman pöydän ääreen ja Välimeren kokkauskurssi voi alkaa.

Edessämme on reseptivihkonen, jonka käymme läpi. Kynät sauhuavat pikaisista muistiinpanoista ja merkinnöistä. Pian jakaudummekin ryhmiin ja jaamme valmistettavat reseptit ryhmien kesken. Käsienpesun ja essujen päälle kietaisun jälkeen alkaakin täysi tohina. Jostain tuulahtaa tuoksu, joka pyörähtelee ympäri keittiötä ja herättää ruokahalun.

Muutaman tunnin päästä kaikki on valmista. Pikaisten kuvaustuokioiden ja Facebook -päivitysten jälkeen on aika asettua pöytään. Aluksi on kurpitsakeittoa ja juustopasteijoita, jonka jälkeen saamme maistella broileri-oliivipataa couscousin ja porkkanasalaatin kera. Lopuksi onkin aprikoosiunelmaa ja minttuteetä. Maut pyörähtelevät suussa - mausteisesta makeaan. Mielessäni palaan auringon alle sinivihreän meren ääreen ja upotan varpaani hiekkaan.

Aterian aikana käydään keskustelua tämän hetken ruokahiteistä ja jo hiipuvista trendeistä. Tulevista villityksistä on vain veikkauksia. Kiinnostus ruuanlaittoon käy ilmi ihmisten puheesta. Pian keskustelu kääntyykin koskemaan yksittäisiä ravintoloita ja vähän isompia ketjuja. Pohdintaa käydään myös muutaman kaupungin ravintolakulttuurien eroista.

Yhtäkkiä kello onkin kahdeksan ja on aika lähteä kotiin. Pakkasesta huolimatta käyn matkaan täysin vatsoin ja lämpimin mielin.

Hanna Kaijalainen, kylteri