Kohti tulevaisuutta - Metsä Fibren uusi biotuotetehdas

Bussilastillinen ekonomeja lähti helmikuisena iltana noin 50 kilometrin matkalle kohti Äänekoskea, jossa pääsimme tutustumaan Metsä Groupin ja erityisesti sen tytäryhtiön, selluntuotannosta vastaavan Metsä Fibren toimintaan.

Aloitimme vierailun pullakahveilla, joita siirryimme nauttimaan kokoushuoneeseen. Siellä Metsän hallintojohtaja Juha Pesonen kertoi meille niin yrityksestä kuin sen kunnianhimoisesta hankkeesta, eli uuden sukupolven biotuotetehtaan rakentamisesta nykyisen sellutehtaan paikalle. Tehdas valmistuu ja käynnistyy vuonna 2017 ja sen on määrä toimia täydellä teholla kesään 2018 mennessä. Sellua se tuottaa 1,3 miljoonaa tonnia vuodessa.

Viennin arvo kasvussa

Paperi, sahatavara ja selluloosa ovat edelleen kaikki kuuden isoimman vientituotteen joukossa, joten hanke on taloudellisestikin erittäin tärkeä. Uuden tehtaan onkin laskettu lisäävän viennin arvoa jopa puolen miljardin euron edestä. Pesonen totesikin, että yleisen harhaluulon vastaisesti kyseessä on nousevan auringon ala, sillä varsinkin Kiinan markkinoista löytyy yhä potentiaalia. Tästä esimerkkinä on se, että Kiina ohitti Euroopan suurimpana markkina-alueena viime vuonna. Tähän asti Metsä Fibre on tuottanut pääasiassa sellua, mutta tilanne muuttuu, kun uusi biotuotetehdas antaa mahdollisuuden valmistaa useita eri sivutuotteita. Esimerkkejä näistä sivutuotteista ovat uudenlaiset biopolttoaineet kuoresta ja hakkeesta tai ligniinijalosteet.

Tehtaan toiminnan massiivisuuden käsitti todella, kun katsoi annettua informaatiota. Kun nykyiselle tehtaalle tuodaan puuta vain lähialueelta, uusi tehdas hyödyntää puuta Oulu-Tampere -akselilla. Uudelle tehtaalle ajaa keskimäärin 240 tukkirekkaa joka päivä, mikä vastaa 10 ajoneuvoa per tunti tai yhtä ajoneuvoa joka kuudes minuutti. Tämän lisäksi tehtaalle tulee myös junakuormia, joten käsiteltävän puun määrä on todella suuri. Tehtaan omavaraisuus on myös ihailtavaa: se tuottaa sähköä 2,4 kertaa enemmän kuin mitä se tarvitsee. Edellinen tehdas tuotti vain 1,35-kertaisen määrän.

Esittelyn jälkeen siirryimme takaisin bussille, joka lähti kiertämään uuden tehtaan rakennustyömaata. Itse olin hieman harmissani, ettemme päässeet tutustumaan alueeseen kävellen, koska bussin ikkunasta oli pimeyden ja huonon sään vuoksi hieman vaikea nähdä työmaata. Bussikuljetus oli kuitenkin kaikille helpompaa, koska kävellen alueella liikkuessa meidän olisi täytynyt noudattaa huomattavasti tiukempia turvallisuusmääräyksiä. Käsityksen rakennustyömaan suuruusluokasta antoivat jo pelkät parakit, joita oli useassa kerroksessa muutaman sadan metrin verran. Pimeältä työmaalta ei kuitenkaan erottanut kunnolla kuin alueen laajuuden, joten noin kymmenen minuutin mittaisen pikakierroksen jälkeen palasimmekin takaisin lähtöruutuun ja lähdimme kohti Jyväskylää.

Osallistujan näkökulmaa

Martti Kettunen lähti tutustumaan biotehtaaseen, koska tehdas liittyy hänen yrityksensä Forbicon Oy:n toimintaan, eikä hän ollut vielä aiemmin tehdastyömaalla käynyt. Tehdas kuuluu myös hänen mielestään keskisuomalaiseen yleissivistykseen, mistä olin itsekin viimeistään käynnin jälkeen täysin samaa mieltä. Kettunen oli tyytyväinen vierailun sisältöön, sillä lyhyehkössä ajassa tuli paljon informaatiota tehtaasta ja yrityksestä ylipäätään.

kuvat ja teksti: Jammi Vesterinen, kylteri

Kuvat: palasia nykyisen tehtaan valmistamasta sellusta, vanha tehdas ja uuden tehtaan rakennustyömaa.